Tuntuu oudolta. On paha olla, mutta samalla olen niin tottunut siihen että se on siedettävää. Kävin yksin elokuvissa katsomassa Night at the Museum 2:n, ja se oli aika hauska. Oli ihan kivaa mennä ulos ja tehdä jotain, eikä vain istua kotona. Kaipaan ihmisiä ympärilläni. Tunnen oloni kuolleeksi ilman heitä.
Taas melkein itkettää. Mutta ei minulla ole mitään aihetta itkemiseen, en ymmärrä mistä tämä olo oikein tulee. Pitäisi olla onnellinen. Palaan kouluun, ajan moottoripyöräkortin, pääsen ehkä matkalle, saan Deen tänne, jne. Kaikki mukavia asioita, mutta ikävä kyllä elän tässä hetkessä ja tämä hetki on tyhjä. Pitäisiköhän aloittaa joku harrastus tai jotain, en tiedä.
On jotenkin vanha olo. Tuntuu siltä että haaskasin/haaskaan nuoruuteni masentuneena olemiseen. Onhan elämää senkin jälkeen, mutta tuntuu kuin olisin jäänyt paitsi jostain. Ehkä sitten koulussa taas voin palata siihen pisteeseen josta lähdin pois 3-4 vuotta sitten. Toivon todella voivani.
7 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti