Todella, todella paha olla. Itsemurha-ajatukset palasivat. Riittämätön, paska olo. En koskaan tule olemaan sen näköinen kuin haluan. En koskaan tule olemaan tarpeeksi hyvä muille. En koskaan tule olemaan täydellinen. Pääni sanoo, että ei kukaan ole täydellinen ja että minun pitäisi olla tyytyväinen itseeni, mutta en jaksa uskoa siihen nyt.
Olen pitkään haaveillut vetäväni kaikki lääkkeeni naamaani alkoholin kanssa tai hyppääväni katolta, mutta en ole pitkään aikaan kuitenkaan tuntenut tällaista tarvetta tehdä niin. Nyt tunnen. Ehkä tämäkin johtuu sitkeästä yksinäisestä olostani, en tiedä. Tuntuu vain siltä etten jaksa enää. En vain jaksa olla tällainen, enkä pysty sitä muuttamaankaan.
Itken. Ja kerrankin en tunne itseäni heikoksi sen takia. Tuntuu kuin ansaitsisin nämä helpottavat kyyneleet tällä kertaa.
Tarvitsen pelastajan.
Luulin pystyväni pelastamaan itseni.
Mutta en osaa.
1 kommentti:
Hips! Itselleni mania on oikeastaan se _pelastus_ :D
mutta anyways. Pystyn täysin samaistumaan sun yksinäisyyteen, oon itsekin ollut se, joka ottaa kaikkien murheet harteilleen, kuuntelee ja lohduttaa. Aluks palkitsevaa, lopulta rasittavaa :/
Mut hei, en tiedä että auttaako nää pikselikirjaimet sun oloa yhtään, mutta sanon silti. Sä olet varmasti "tarpeeksi hyvä" (lue: oot niin täydellinen kuin täydellinen voi olla
Tsemppiä sulle :)
Lähetä kommentti