Tänään on vähän sellainen olo että "No hei, oonhän mä nyt alle 56 kiloa, relax, chill, take it easy with the food, enjoy", joka on huono juttu sillä juuri tällainen ajattelu aloittaa usein ahmimis putken. Kun ensimmäistä kertaa aloin ajat sitten laihduttaa en kyllä tiennyt mihin ryhdyin. Kolmisen vuotta on nyt mennyt ruuan kanssa vammaillessa, enkä malta odottaa että pääsen haavepainooni niin että voin lopettaa - repiä sen pirun häiriön ulos päästäni ja sitten talloa sitä maahan kunnes se lakkaa inisemästä.

Mutta eihän se noin tule kuitenkaan menemään.

Olen jojoillut painoni kanssa niin pitkään että tiedän kyllä mitä käy kun painan 54 tai 52 kiloa. Lopetan laihduttamisen kuin seinään, syön, ahmin, turpoan 60-kiloiseksi, ja aloitan tämän vammailun taas. Näin se tulee luultavasti menemään, mutta nyt kun tiedän tämän etukäteen toivon osaavani varautua siihen paremmin. Ottaa asiat hissukseen.


.........18:18.........


Leivon taas sämpylöitä. Taikinaa tuli tietysti maisteltua ja se johti turhaan (pahanmakuisen!) jugurtin ja leipäpalan syöntiin. Söin kalorirajaani asti jo aamulla, joten tietysti oli pakko mennä oksentamaan. ARGH. Ja kunhan sämpylät ovat valmiit syön varmaan yhden tai kaksi. Jotka sitten myös oksennan, tiedän sen. Tämä on toivotonta. Bulimikko mikä bulimikko, vaikka en varsinaisesti enää ahmikaan. Ei enää tule ostettua sipsejä, keksejä, karkkia ja kakkuja vain jotta pääsisin halailemaan posliinia myöhemmin. Ihan hyvä sinänsä, jonkinlaista edistystä siis kuitenkin. Tietenkin heti kun saan tämän sanottua joku tuo kotiin jotain herkkuja ja sinne meni sekin edistys.

Anyway, sämpylät näyttävät herkullisilta.



Nam!


.........19:05.........


Tai ehkä eivät sittenkään. Hyi helvetti että tuli paha olo.