/rant on

No eipä se hyvä olo kauan kestänyt. Nyt ahdistaa kun en saa nukutuksi, ja Deekin on hiljainen. Voisi mennä vaikka katsomaan Euroviisuja, niin tylsää on.

Jostain ihmeen syystä pelkään huomisen punnitusta. Ehkä siksi, että menin hieman yli rajani tänään - höperö minä, eihän pari kaloria minua takaisin 70-kiloiseksi räjäytä. Mutta sen tiedän että jos painoni ei laske, luovutan ja palaan bulimiaan. Jos nyt 2-3 päivää oksentamatta voi edes kutsua sen jättämiseksi.

En halua enää ahmia ja oksentaa. Siitä tulee likainen ja heikko olo, ja tuollainen olo juuri lietsoo itsevihaani. En vain tiedä miten pitkään jaksan tätä. Koko ajan tekisi mieli ahmia ja vaatii kauheasti energiaa olla menemättä mättämään kaikkea tielle sattuvaa suuhuni. Hmm, jugurttia. Nam nam. Hmm, keksejä. Nam nam. Hmm, jauhoja. Nam nam. Kappas, tuoli. Nam nam.

Pelkään itseäni. Pelkään katsoa peiliin. Pelkään näkeväni ne kamalat vatsamakkarat jälleen. En halua enää ikinä tuntea oloani rumaksi. Haluan pitää itseäni kauniina. Tällaisena uskallan mennä ulos. Tällaisena voin ajatella "No, ehkä en niin kauhealta näytäkään."

Annan periksi.