Tänään on historiallinen päivä elämässäni. Pääsin viimeinkin 56:n kilon puolelle viikkoja jatkuneen takkuamisen jälkeen. Kunhan painan 56 yritän pitää painon samana jonkin aikaa, ja sitten jatkan kunnes vaaka näyttää 54. Sitten ehkä lopetan. En tosin tiedä, pystynkö. Jos en silloinkaan hyväksy itseäni ja ulkonäköäni, en varmaankaan lopeta, vaan jatkan kunnes olen 52 kiloa. Ja sitten? En tiedä sitäkään.
Laihduttaminen on pakkomielle minulle. Mittaan ihmisarvoani typerästi painollani - mitä vähemmän painan, sen arvokkaampi omissa silmissäni olen. Olen jojoillut sen kanssa jo vuosia, ja haluan lopettaa. Mutta en osaa, enkä uskalla. Pelkään lihomista. Se on toiseksi suurin pelkoni. Olen niin koukussa laihduttamiseen, että tupakka-addiktionikin jää sen varjoon.
Tämä on huumeeni.
7 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti