Ensimmäinen

Elämäni oli aina ollut helppoa. Tai sen olisi pitänyt olla - kivat vanhemmat, hyviä numeroita koulussa, kavereita, ei mitään isoja ongelmia, jne. Mutta jostain syystä nyt 20 vuotta syntymäni jälkeen elämä on, noh, täyttä paskaa suoraan sanottuna. En edes tiedä mikä minussa on vialla. Jokin syömishäiriö, jokin mielialahäiriö, ja jotain muutakin varmasti.
Käyn lääkärillä ja terapeutilla kerran viikossa. Syön lääkkeitä. Oksennan ruokani.

Mutta.

Olen silti tyytyväinen. En vaihtaisi elämääni mihinkään, ja tästä ehkä kiitos kuuluu miehelleni ja ihanille kolmelle kaverilleni jotka pysyivät vierelläni vaikeiden aikojen läpi. Rakastan näitä tyyppejä. He tekevät elämästäni vaivan arvoista.